Kokonaisarkkitehtuurissa määritellään pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden saavuttamiseen vaadittavat liiketoiminnan kyvykkyydet. Tavoitteena on vastata liiketoiminnan vaatimuksiin määrittelemällä prosessit, dataa käyttävät sovelluskerrokset sekä välttämättömimmät toimenpiteet alati muuttuvassa markkinassa. Erilaiset muutokset, kuten yritysostot ja fuusiot, huomattavat organisaatiomuutokset, muutokset liiketoimintaympäristössä sekä lisääntynyt sääntely lisäävät haasteita kokonaisarkkitehtuurin joustavuudelle.
Kokonaisarkkitehtuurin tavoitteena on huolehtia muun muassa seuraavista tehtävistä:
Digitalisaatiolle tyypilliset nopeat kehityssyklit sekä täydentävää (eng. incremental) edistymistä noudattava suunnittelu haastavat perinteistä kokonaisarkkitehtuurisuunnittelua. Ketterän kehittämisen mukana tulevat uudet ratkaisut ja toimittajat, mikä johtaa aiempaa hajanaisempaan kokonaisarkkitehtuuriin. Digitalisaatio luo mahdollisuudet hyödyntää ekosysteemejä kokeiluissa ja käyttää yrityksen rajat ylittävää dataa ja prosesseja.
Perinteinen monoliittinen arkkitehtuuri ei tue ekosysteemikeskeistä lähestymistapaa eikä siksi sovellu kovin hyvin digitalisaation suunnitteluun. Bisnesteknologiamalli esittelee laajennetun kyvykkyyksien suunnittelun lähestymistavan, jossa ekosysteemien suunnittelu on keskeinen lähtökohta kehittämiselle. Lähestymistavan modulaarisuus luo mahdollisuudet käyttää ketterämpää arkkitehtuurin kehittämistä eri liiketoiminta-alueilla.
Kuva 2.2.1 Kokonaisarkkitehtuuriin perustuva kyvykkyyksien suunnittelu
Yllä oleva kuva esittää kokonaisarkkitehtuurin modulaarisuuden ja dynamiikan. Malli on yhteensopiva perinteisen TOGAF (eng. The Open Group Architecture Framework) -viitekehyksen määrittelemän kokonaisarkkitehtuuriajattelun kanssa, ja se sisältää arkkitehtuurin neljä näkökulmaa: liiketoiminta-, tieto-, sovellus- ja teknologia-arkkitehtuurin. BT-standardi määrittelee ydinarkkitehtuurin täydennettynä tarkemmalla liiketoiminta-aluekohtaisella arkkitehtuurilla huomioiden samalla liiketoiminnan ekosysteemin.
Joukko toisiinsa linkittyneitä liiketoimintaratkaisuja muodostaa erillisen ratkaisualuekokonaisuuden, joka puolestaan sisältää joukon elementtejä ja ohjeistuksia, joita kutsutaan ydinarkkitehtuuriksi. Yrityksillä on tyypillisesti neljästä kuuteen ratkaisualuekokonaisuutta, jotka mahdollistavat tarvittavan joustavuuden kunkin alueen erilliselle arkkitehtuurisuunnittelulle.
Tässä lähestymistavassa on keskeistä toteuttaa arkkitehtuurisuunnittelua riittävän korkealla tasolla, jolloin huomioidaan organisaation ja ekosysteemin osapuolten rajapinnat sekä varmistetaan, että liiketoiminnan kyvykkyyksien suunnittelu tapahtuu datan ja alustojen tukemalla tavalla.
Liiketoimintaekosysteemien arkkitehtuuri määrittelee, miten yritys integroituu erilaisiin ekosysteemeihin esimerkiksi asiakkaiden ja kumppaneiden kautta. Yritys itsessään on eri liiketoimintayksiköiden muodostama ja keskinäisiä riippuvuuksia käsittävä liiketoimintaekosysteemi. Se sisältää myös tukitoimintojen (HR, talous, IT, lakiasiat jne.) ekosysteemin toimittajineen ja kumppaneineen. Toimittajaekosysteemiin voi kuulua esimerkiksi liiketoiminnan alihankkijat sekä eri komponenttien ja palveluiden toimittajat. Partneriekosysteemi määrittelee lisäksi riippuvuudet eri liiketoimintakumppaneiden välillä huomioiden, että näillä voi olla itsenäinen (jopa kilpaileva) rooli myös asiakasrajapinnassa.
Kokonaisarkkitehtuuri vaatii selkeät hallintoperiaatteet sekä aktiivisen roolin projekteissa, jotta arkkitehtuuriin liittyvästä päätöksenteosta saadaan sujuvaa. Tavoitteena on, että yritys saavuttaa visionsa sekä toivotun tavoitetilansa arkkitehtuurin osalta. Johtava kokonaisarkkitehti vastaa kokonaisarkkitehtuurin hallinnasta palveluiden kehityssuunnitelman osalta BT-palvelujohtajan (eng. Business Technology Management Officer, BTMO) tuella sekä projekteihin ja ohjelmiin liittyvistä tehtävistä BT-kehitysjohtajan (eng. Business Technology portfolio Officer, BTPO) tuella.
Kuva 2.2.2 Kokonaisarkkitehtuurin hallinta
Tehokas hallinto edellyttää selkeästi määriteltyjä rooleja, vastuita sekä yhteistyölle soveltuvia kuvaustapoja (kuten esimerkiksi nyky- ja tavoitetilan kuvaus, tavoitteet ja kehityssuunnitelmat) arkkitehtuurisisältöjen aktiiviseen työstämiseen. Lisäksi on määriteltävä, miten arkkitehtuurin sisältöä päivitetään systemaattisella ja jatkuvalla tavalla sekä miten päivitykset julkaistaan ja kommunikoidaan. Jatkuva päivittäminen on tarpeellista, jotta varmistetaan arkkitehtuurin mukautuminen liiketoiminnan ja teknologian jatkuvaan kehitykseen sekä niiden edellyttämiin sovellus- ja palvelukartan muutoksiin.
Kokonaisarkkitehtuuriin liittyvät päätökset tehdään projektitasolla yhteistyössä liiketoimintakyvykkyyksien omistajien (esim. prosessin omistajat) ja projektiorganisaation kanssa. Projektimallissa määritellään, missä projektin vaiheissa kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä kysymyksiä tulee tarkastella. Projektit aiheuttavat muutoksia arkkitehtuuriympäristöön, ja näin ollen projektien täytyy tuottaa tietoa kokonaisarkkitehtuuriin, jotta voidaan varmistaa, että se seuraa meneillään olevia liiketoiminnan muutoksia. Tavoite on, että kokonaisarkkitehtuuri on kokonaisvaltainen, alati ajantasainen sekä liiketoiminnan konseptien, prosessien ja ratkaisujen mukainen toiminto.
Hyvä kokonaisarkkitehtuurikäytäntö tuottaa tarvittavaa informaatiota konsepteihin ja projekteille ennakoivasti ennen kuin tehdään liian monia päätöksiä. Lisäksi on olennaista, että tavoitetilaa ylläpidetään ja viestitään kaikille keskeisille sidosryhmille havainnollisilla kuvilla.
