Koska teknologia on nykypäivänä kaiken liiketoiminnan perusta sekä itsessään jo liiketoimintaa, on dataan ja teknologiaan liittyvien tekijänoikeuksen sekä kaupallisten oikeuksien omistajuus liiketoiminnalle arvokas kilpailuvaltti.
Digitalisaatio tuo lisäkomponentteja olemassa olevaan liiketoimintaan, sovelluksiin ja dataan, ja siksi voi olla vaikea erottaa, mikä osa uudesta keksinnöstä kuuluu kenellekin osapuolelle. Sen vuoksi tekijänoikeuksista ja kaupallisista malleista pitäisi tehdä aiesopimukset heti innovaatioprosessin alusta lähtien.
Immateriaalioikeuksiin kuuluvat pääasiassa tekijänoikeudet, patentit, tavaramerkit ja liikesalaisuudet. Perinteisesti niiden piiriin kuuluvat ihmisälyn luomat aineettomat tuotokset tai ilmentymät ja nykyisin myös tekoälyn tuottamat luomukset. Bisnesteknologiatoiminnon kannalta tämä tarkoittaa, että ohjelmistot, parametroinnit, prosessit, työskentelytavat, patentit, algoritmit, data jne. katsotaan kuuluvan immateriaalioikeuksien piiriin. Suhtautuminen dataan älyllisenä pääomana voi vaihdella eri oikeusjärjestelmien välillä. BT-standardin kontekstissa datan katsotaan kuuluvan immateriaalioikeuksien alaisuuteen.
Teknologiayritykselle henkisen omaisuuden arvo on yleensä aineellista omaisuutta suurempi. Tämän ymmärtäminen on erityisen tärkeää läheisessä yhteistyössä toimittajien ja kumppanien kanssa työskenteleville ihmisille.
Yleisesti ajatellaan, että ellei mitään muuta mainita, immateriaalioikeudet omistaa tuotoksen keksijä. Immateriaalioikeudet aineettoman omaisuuden (tai henkisen pääoman) tapauksissa ovat kuitenkin tapauskohtaisia ja määritellään sopimuksissa melkein aina eri tavoin. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa palvelusopimusta, jossa ostaja saa yleensä immateriaalioikeudet palvelun tuottajan sijaan.
Tekijänoikeuksista ja kaupallisista oikeuksista on tärkeää sopia kaikissa tapauksissa, koska on tyypillistä, että (mahdollinen) toimittaja ja ostaja käyvät jo alkuvaiheessa keskusteluja jostain innovaatioita sisältävästä työstä. Vaikka innovaatio ei johtaisikaan jatkossa mihinkään konkreettiseen tulokseen, on kaupallisista oikeuksista ja tekijänoikeuksista oltava selkeät molemminpuoliset sopimukset, jotta voidaan minimoida mahdolliset tulevaisuuden konfliktit.
Yritys voi joko omistaa immateriaalioikeudet tai hankkia oikeuden käyttää aineetonta omaisuutta sopimuksen kautta. Sopimuksessa hahmotellaan, miten aineetonta omaisuutta voidaan käyttää. Esimerkiksi ohjelmistolisenssisopimuksissa määritellään yleensä, että ohjelmistoa voidaan käyttää vain asiakkaan sisäisiin tarkoituksiin tai kiinteänä osana asiakaspalvelua kolmansien osapuolien kanssa. Palvelusopimuksessa voidaan myös todeta, saako ostaja jälleenmyydä työn tuloksen. Eri sopimusten lisäksi teollis- ja tekijänoikeuksia sekä dataoikeuksia säännellään myös laeilla.
On tärkeää ymmärtää ja seurata ratkaisu- ja/tai palveluehtoja perusteellisesti koko niiden elinkaaren ajan. Jos esimerkiksi puhtaasti sisäiseen tarkoitukseen alun perin tarkoitetun ratkaisun käyttöä muutetaan siten, että kolmas osapuoli voi käyttää sitä, saattaa se joissain tapauksissa tarkoittaa täydellistä muutosta siihen, mitä oli alun perin sovittu. Tällaisessa tapauksessa ratkaisu- ja/tai palveluehdot on arvioitava uudelleen ostajan ja lisenssin tarjoajan välillä.
Immateriaalioikeuksien käyttöoikeudet määräävät, kuinka jonkun ratkaisun aineetonta omaisuutta voidaan käyttää, ja niillä on siten merkittävä vaikutus ratkaisun hintaan. Siksi on välttämätöntä huolehtia siitä, että käyttöoikeudet on määritetty ja mitoitettu oikein. Tarvetta laajempien teollis- ja tekijänoikeuksien sekä kaupallisten oikeuksien hankkiminen lisää tyypillisesti ratkaisun hintaa, kun taas vähempien oikeuksien hankkiminen rajoittaa mahdollisuutta hyödyntää kyseisen aineettoman hyödykkeen tuomia etuja täysimääräisesti. Samoin yrityksen omistamalla teollis- ja tekijänoikeuksilla voi olla vaikutus liiketoiminnan arvoon, joten näiden oikeuksien antaminen tai itsellä pitäminen voi joko vähentää tai lisätä markkina-arvoa.
Yrityksellä on oltava immateriaalioikeuksia koskevat käytännöt, jotka sisältävät linjauksen siitä, miten oikeuksia tulisi suojata ja missä määrin niitä voidaan jakaa. Tämä tulisi sisällyttää ylätasolla liiketoimintastrategiaan sekä liiketoimintasuunnitelmiin. Tietyn tuotteen aineettomiin oikeuksiin liittyvän strategian tulisi tarvittaessa olla osa palvelusuunnittelua. Vastaavasti jotkut immateriaalioikeudet ovat yrityksen ydintoimintaa, kun taas toiset eivät ole. Siksi niitä on mahdollista jakaa, minkä kautta voidaan saavuttaa esimerkiksi seuraavanlaisia lisäetuja:
Kaupallinen sopimus määrittää, miten kahden yrityksen välinen liiketoiminta tapahtuu sekä yritysten välisen kaupallisen mallin. Kaupalliset mallit voidaan luokitella ylätasolla seuraavasti:
Kilpailukyvyn säilyttäminen ja uusien palvelujen nopean kehittämisen mahdollistaminen edellyttävät myös uusien kaupallisten mallien kokeilemista, kuten esimerkiksi:
Mallien välillä ei välttämättä aina ole selvää eroa, ja valittu malli voi monesti olla useamman mallin yhdistelmä. Hankintatoiminto on kuitenkin vastuussa siitä, että halutusta kaupallisesta mallista tehdään sopimus ja että vältetään lukittuminen toimittajan palveluihin.
