1.2 Johdanto – bisnesteknologiamalli

Bisnesteknologiamalli, tai lyhyemmin BT-standardi, on kompakti, johdonmukainen ja suoraviivainen liiketoiminnalle arvoa tuova informaatioteknologian johtamisen viitekehys. BT-standardi luo kattavan kuvan teknologiajohtamisen toimintaympäristöstä ja tukee organisaatioita digitaalisen transformaation johtamiseen vaadittavien kyvykkyyksien rakentamisessa. Se myös tarjoaa asiantuntijatason käytäntöjä informaatioteknologiaan perustuvien tuotteiden, ratkaisujen ja palveluiden kehittämiselle liiketoiminnan tarpeesta palvelutuotantoon.

Uusien teknologiapohjaisten tuotteiden, ratkaisujen ja palveluiden nopea kehittäminen markkinoille on yksi yritysten tärkeimmistä menestystekijöistä kaikilla toimialoilla. Monille organisaatioille on kuitenkin haastavaa yhdistää perinteinen informaatioteknologiaan perustuva tuotanto ja uusi digikehittäminen. Perinteisesti johdetuilla tietohallinnoilla on vaikeuksia pysyä digikehittämisen vaatiman tahdin perässä. Samaan aikaan digikehittämisessä on vaikeuksia saavuttaa vaadittu yritystason optimointi ja palvelunhallinnan kypsyys uusien digipalveluiden osalta.

Bisnesteknologiamalli tarjoaa selkeän ohjeistuksen näiden kahden maailman yhdistämiseen. Se antaa kattavan kuvan siitä, miten bisnesteknologiatoimintoa voidaan hallita käytännönläheisesti ilman, että nopeudesta tai ketteryydestä tingitään. BT-standardin hyödyntäminen asiantuntijatason parhaiden käytäntöjen rinnalla, kuten esimerkiksi SAFe ja DevOps ketterässä kehittämisessä sekä ITIL palvelunhallinnassa, mahdollistaa bisnesteknologian kokonaisvaltaisen johtamisen.

Kuva 1.2.1 Bisnesteknologiamallin näkökulmat

 

Bisnesteknologiamalli koostuu seuraavista kolmesta toisiaan täydentävästä ja johdonmukaisesta mallista ja näkökulmasta informaation ja digitalisaation yhtenäiseen johtamiseen:

  • toimintamalli, joka määrittelee arvonluonnin virrat ja johtamisalueet
  • kyvykkyysmalli, joka määrittelee johtamisalueet ja niihin liittyvät kyvykkyydet
  • roolit ja vastuut -malli, joka määrittelee identiteetit, roolit ja vastuut.

Bisnesteknologiamalli esittelee useita ainutlaatuisia elementtejä, jotka liittyvät monien organisaatioiden digikehittämisessä kohtaamiin haasteisiin, kuten esimerkiksi:

  • arvovirrat, jotka huomioivat liiketoiminnan monimuotoisuuden ja erot nopeudessa, ketteryydessä ja kulttuurissa
  • kevyin mahdollinen hallintamalli (eng. Minimum Viable Governance, MVG), joka tasapainottaa joustavuutta ja hallintoa päätöksenteossa
  • moninopeuksiset kehitysvirrat, jotka kunnioittavat kehitysmetodien eroja
  • yhtenäiset roolit, jotka selkeyttävät rooleja ja vastuita yhtenäisellä tavalla.

Bisnesteknologiamalli palvelee monenlaisten organisaatioiden tarpeita. Organisaatiot, jotka toteuttavat ja käyttävät puhtaasti ketteriä menetelmiä, hyötyvät BT-standardista, sillä se tarjoaa yksinkertaisuutta ja selkeyttä liiketoiminnalle. Koska kaikki palvelut ja ratkaisut eivät täysin sovellu sprinttipohjaiseen kehittämiseen, tarjoaa BT-standardin käyttäminen mahdollisuuden erilaisten lähestymistapojen hyödyntämiseen ilman, että ketterästä kulttuurista tarvitsee luopua. Lisäksi BT-standardi ehdottaa johdonmukaista ja systemaattista lähestymistapaa ketteräluonteisten yritysten palveluhallintaan.

Organisaatiot, jotka käyttävät projektoitua kehittämistä ja prosessiohjattua palveluhallintaa, voivat hyödyntää BT-standardia käyttämiensä metodologien laajentamiseksi kohti ketteriä ja DevOps-tyyppisiä kehittämiskäytäntöjä. Yleisesti BT-standardi pyrkii haastamaan vallitsevaa tilaa inspiroidakseen organisaatioita etsimään yhä käytännönläheisimpiä ja innovatiivisempia kehittämisen ja johtamisen käytäntöjä.

BT-standardi on kehitetty yhdessä globaalien yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden kanssa. Se esiteltiin ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten, minkä jälkeen se on osoittanut toimivuutensa varsinaisessa liiketoimintakontekstissa erityisesti selkeytensä, johdonmukaisuutensa ja yksinkertaisuutensa takia. Tämä neljäs versio pohjaa mallin edeltäviin versioihin, mutta on kirjoitettu täysin uudelleen ja uusittu vastaamaan 2020-luvun informaatioteknologian ja digitalisaation johtamisen haasteisiin.

Toisin kuin monet muut johtamisen menetelmät, BT-standardi on avoimesti saatavilla, ja sitä ylläpitää voittoa tavoittelematon yhteisö nimeltään Business Technology Forum. Mallia uudistetaan ja kehitetään jatkuvasti yhdessä kymmenien yritysten ja organisaatioiden kanssa, jotta voidaan varmistaa, että se on ajantasainen ja linjassa viimeisimpien yrityselämän haasteiden kanssa. Business Technology Forum toteuttaa useita kehityssprinttejä vuodessa ja julkaisee mallista päivityksiä vähintään kerran vuodessa.

Bisnesteknologiamalli on yhteensopiva asiantuntijatason parhaiden käytäntöjen, kuten SAFe:n, DevOpsin, IT4IT:n ja ITIL:n kanssa. Muiden standardien käytöstä riippumatta BT-standardi tarjoaa laajemman perspektiivin ja selkeyttä informaatioteknologian ja digitaalisen transformaation johtamiseen.

 

Toimintamalli

BT-standardin toimintamalli (eng. operating model) määrittelee, kuinka liiketoiminnan arvoa voidaan luoda informaatioteknologian johtamisen avulla. Toimintamalliin kuuluu kolme arvoa kasvattavaa johtamisaluetta: kysyntä, kehittäminen ja palvelut, joita täydentävät kaksi hallintoon keskittyvää johtamisaluetta: strategia ja hallinto sekä hankinta ja optimointi (kts. kuva alla). Toimintamalli koostuu arvovirtojen suunnittelusta, kehittämisestä ja operoinnista yhteisen strategian, hallinnon, hankinnan ja optimoinnin tukemana.

Kuva 1.2.2 BT-standardin toimintamalli

 

Arvovirroilla on päästä päähän ulottuvat tavoitteet luoda arvoa liiketoiminnalle toimintamallin kautta. Jokaisella arvovirralla on vastuuhenkilö, missio, taloudellinen suunnitelma ja salkkunäkymä seuraaviin:

  • kysyntä, joka sidotaan kehityshankkeisiin
  • kehittäminen toteuttaa tuotteet, ratkaisut ja palvelut kehittämispyyntöjen pohjalta
  • palvelut tukevat liiketoimintaa hallinnoimalla palveluiden julkaisua ja tuotantokäyttöä.

Arvovirroilla on taipumus osaoptimoida omaa suunnittele-rakenna-käytä virtausta liiketoiminnan tarpeiden mukaisesti. Tämä on hyväksyttävää niin pitkään kuin ne noudattavat toimintamallin asettamia pelisääntöjä ja johtamiskäytäntöjä. Johtamisalueet määrittelevät yhtenäiset tarkistuspisteet läpinäkyvyyden ja yhteisen ohjauksen nimissä, jotta voidaan varmistaa, että konsernitason läpi ulottuvat tavoitteet saavutetaan. Mitä enemmän arvovirrat luottavat jaettuihin henkilö- ja taloudellisiin resursseihin, sitä enemmän päätöksiä tehdään konsernitasolla ja toisinpäin. Jos arvovirrat ovat halukkaita ja valtuutettuja investoimaan rahaa ja resursseja sekä noudattamaan annettuja ohjeita ja läpinäkyvyysvaatimuksia, niistä voi tulla melko itsenäisiä päätöksenteossa ja arvonluonnissa.

Kevyin mahdollinen hallintamalli (eng. Minimum Viable Governance, MVG) toteutetaan BT-standardin toimintamallissa määrittelemällä minimimäärä kontrollipisteitä ja arviointikriteereitä ja olettamalla arvovirtojen noudattavan yhteisesti määriteltyjä johtamiskäytäntöjä. Jokaisessa kontrollipisteessä arvovirran toiminnasta vastaavan henkilön täytyy arvioida, pystyvätkö he tekemään päätöksen itse vai pitääkö se tuoda konsernitasolle päätettäväksi.

BT-standardi määrittelee kolme pakollista kehittämisen kontrollipistettä:

  • kehitysaloite, joka kerää tarpeet
  • kehityspyyntö, joka takaa sitoutumisen kehittämiseen
  • palvelujulkaisu, joka tuo tuotteen, ratkaisun tai palvelun saataville.

Esimerkiksi tilanteessa, jossa arvovirta keskittyy digitaalisen asioinnin ratkaisujen kehittämiseen ja sille annetaan resursseja (rahaa ja henkilöitä) sen toteuttamiseen tehokkaasti DevOpsin avulla, arvovirta voi periaatteessa käyttää aamun käyttäjätarinan suunnitteluun, toteuttaa sen iltapäivällä ja julkaista palvelun illalla kysymättä lupaa konsernitason hallintoelimeltä. Tämä voi kuitenkin tapahtua vain silloin, kun vastaus on KYLLÄ kaikissa kolmessa arviointipisteessä.

Arvovirta dokumentoi käyttäjätarinan (tai kehitysaloitteen), lisää kehityspyynnön työjonoon ja pitää kirjaa palvelujulkaisuista. Kontrollipisteistä ja päätöksenteosta tulee läpinäkyvää, kun ne on tallennettu bisnesteknologiatoiminnon hallintajärjestelmään. Tällä tavalla itsearviointi on myöskin kontrolloitua ja mahdolliset väärinkäytökset pystytään jäljittämään, mikäli se on tarpeen.

BT-standardi määrittelee vaiheistetun (eng. sequential) ja täydentävän (eng. incremental) kehityskulun, joista ensimmäinen toteutetaan usein projektoidusti ja jälkimmäinen jatkuvana kehittämisenä.

Lisäksi se määrittää neljä kysynnän lähdettä:

i) kyvykkyyksien suunnittelu

ii) ideat ja konseptit

iii) lisäykset ja parannukset

iv) palvelumuutokset.

Arvovirta voi päättää keskittyä ainoastaan tiettyihin kysynnän lähteisiin tai kehityskulkuihin. Esimerkiksi digitaalisten innovaatioiden arvovirta voi ottaa syötteitä ideat ja konseptit -lähteestä, mahdollistaa nopean kokeiluversioiden tekemisen ja kehittää ratkaisun jatkuvan kehityskulun sisällä. Kokonaisarkkitehtuurijohtoinen arvovirta voi puolestaan ottaa syötteitä kyvykkyyksien suunnittelusta ja noudattaa projektoitua kehityskulkua. Todellisuudessa arvovirrat käyttävät kuitenkin useita kysynnän lähteitä ja kehityskulkuja.

 

Kyvykkyysmalli

BT-standardin kyvykkyysmalli määrittelee viisi johtamisaluetta ja niihin liittyvät 28 kyvykkyyttä vakioidun viitekehyksen muodossa. Viitekehys koostuu neljästä vaakasuorasta johtamisalueesta (strategia ja hallinto, hankinta ja optimointi, kehittäminen ja palvelut) ja pystysuorasta kysynnän johtamisalueesta, joka yhdistyy neljään muuhun johtamisalueeseen. Kysynnän johtamisalue määrittää kyvykkyydet strategiasta suunnitelmiin, ja neljä muuta johtamisaluetta määrittävät vastaavasti kyvykkyydet edetä suunnitelmista kyvykkyyteen ja suunnitelmista hyötyihin. Tuloksista näkemyksiksi -kehityskulku sulkee silmukan ja tarjoaa syötteitä kysynnälle.

Kysynnän kyvykkyydet määrittelevät strategiset pyrkimykset, keräävät liiketoiminnan tarpeen, muuttavat ne suunnitelmiksi ja tuottavat kehitysaloitteita. Strategia ja hallinto samoin kuin hankinta ja optimointi ottavat syötteet suunnitelmista ja toteuttavat tarvittavan kyvykkyyden ja kapasiteetin toteuttaa ne. Nämä johtamisalueet tarjoavat myös ohjeistusta ja ohjausta kehittämisen ja palveluiden johtamisalueille, jotka puolestaan toteuttavat varsinaiset liiketoimintahyödyt.

Kyvykkyysmalli ja siinä olevat 28 vakioitua kyvykkyyselementtiä muodostavat hyvän pohjan itsearvioinnille sekä organisaation vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamiseen kokonaisvaltaisella tavalla. BT-standardin kappaleet perustuvat kyvykkyysmalliin.

Kuva 1.2.3 BT-standardin kyvykkyysmalli

 

Rooli- ja vastuumalli

BT-standardin rooli- ja vastuumalli määrittelee 64 vakioitua roolia sekä niihin liittyvät vastuut ja panostukset kyvykkyyksien osalta. Roolit on jaettu viiteen osaamisidentiteettiin, joille on määritetty identiteettiä kuvaava ammatillinen intohimo, tavoite ja avainmittarit. Ketterässä maailmassa identiteetit voidaan kuvata jaostoina, jotka koostuvat samanlaisen intohimon ja osaamisen jakavista ihmisistä, jotka jakavat parhaat käytännöt ja kokemukset toistensa kanssa.

BT-standardi suosittaa matalaa 3-tasoista roolihierarkiaa koostuen asiantuntija-, päällikkö- ja johtajatasoista. Bisnesteknologiaorganisaatiota johtavat bisnesteknologiajohtajat, joille on määritetty yksilöidyt BTxO tai xxO roolilyhenteet, kuten esimerkiksi BT-hallintojohtaja (eng. Business Technology Governance Officer, BTGO) tai BT-toiminnanjohtaja (Business Information Officer, BIO). Roolit, jotka on nimetty “omistaja”-määrityksellä, kuten esimerkiksi palveluomistaja tai arvovirran omistaja, kuuluvat tyypillisesti samalle päätöksentekotasolle.

Johtajilla, päälliköillä ja asiantuntijoilla on kullakin omat vastuualueensa, ja he ovat avaintekijöitä liiketoiminta-arvon tuottamisessa ja toimintamallin ja johtamismallien käytännön toteutuksessa. Isoissa organisaatioissa on yleensä useampia hierarkiatasoja, mutta BT-standardin rooli- ja vastuumallin näkökulmasta 3-tasoinen rakenne on yleensä riittävä.

Kuva 1.2.4 BT-standardin rooli- ja vastuumalli

 

Roolit ja roolitasot vaihtelevat organisaatiosta ja organisaatioasemasta riippuen. Monet roolit toimivat yhden-suhde-yhteen periaatteella organisaatiossa, ja toisaalla yhdellä henkilöllä voi olla useampia rooleja. BT-standardin roolimallia voi siten soveltaa eri kokoisiin organisaatioihin. BT-standardi suosittelee kuitenkin tähtäämään matalan tason organisoitumismalliin.

BT-standardi rikkoo perinteiset organisatoriset siilot seuraavalla kahdella tavalla:

i) Määrittelemällä yhdessä toimivia tiimejä ja ohjausryhmiä organisatoristen vastinparien ja hallintorakenteiden sijaan.

ii) Käyttämällä samoja roolinimikkeitä projekti- ja ohjelmajohtamisessa sekä digikehittämisessä.

BT-standardi suosittaa yli organisaatiorajojen tapahtuvaa työskentelyä hyödyntämällä yhteisiä identiteettejä, tiimejä ja ohjausryhmiä yhteistyön hallintaan nimettyjen roolien sijaan (kuten esimerkiksi erikseen nimetty liiketoimintayhteistyöstä vastaava johtaja). Huonosti johdettu kysynnän hallinta ei johdu yleensä liiketoiminnan ja tietohallinnon välisestä kuilusta, vaan se on enemmänkin merkki siitä, että liiketoiminnan kehittämisen identiteetistä ja kysynnän johtamisalueelta puuttuvat tarvittavat roolit ja käytännöt. Tällaisella lähestymistavalla on helpompi tunnistaa ja toteuttaa korjaavia toimenpiteitä, sillä silloin se ei ole vain abstrakti kuilu kahden organisaation välillä, josta kukaan ei vastaa.

BT-standardi rikkoo informaatioteknologian ja digikehittämisen rajat yhdistelemällä roolinimikkeet koko yrityksen laajuisesti. BT-standardin englanninkielinen versio käyttää DEV, OPS ja GOV -liitteitä roolinimissä. DEV lead, joka on suomennettu ohjelmistokehityspäällikkö-termillä, on rooli, joka vastaa kehittämisestä sekä projekteissa ja ohjelmissa että sprinttipohjaisessa kehittämisessä. Vaikka kehitysmenetelmä on näissä eri, ovat tarvittavat osaamiset ja kyvyt hyvin lähellä toisiaan, mikä suosii ihmisiä työskentelemään eri arvovirtojen välillä.

BT-standardi voidaan toteuttaa monella vaihtoehtoisella organisaatiorakenteella. Arvovirrat voivat olla esimerkiksi linjaorganisaatioita tai virtuaalisia yksikköjä. Molemmissa tapauksissa virrat, kyvykkyydet ja roolit ovat samat ja organisaatiosta riippumattomia. Isoissa globaaleissa organisaatioissa voi olla jotain toimintaan liittyviä lisäkerroksia ja ulottuvuuksia, mutta perusperiaatteet säilyvät pääosin samoina.