Harva asia on tänään niin henkilökohtainen kuin kännykkä, tabletti tai kannettava tietokone. Varmasti joiltain löytyy edelleen puhelin, jolla vain soitetaan tai tietokone, jolla pyöritellään sähköposteja tai kirjoitellaan word-dokumentteja. Tuolloin on suhteellisen samantekevää, millaisella vempaimella puuhiaan harrastaa. Mutta monella käyttö on jo huimasti monimuotoisempaa. Dokumentteja muokataan porukalla pilvipalvelussa, elokuvat nauhoitetaan ja taksit tilataan mobiilipalveluilla. Julkisen liikenteen aikataulut ja reittisuositukset löytyvät niinikään kännykästä ja itselleni arvokkaaksi palveluksi on noussut sovellus, joka kertoo reaaliaikaisesti, missä kukin ratikka kulloinkin on. Ei tarvitse enää vanhemmilla päivillään juosta ratikoiden perässä. Googlet ja muut nettisaitit ovat saaneet rinnalleen twitterit, facebookit ja audioboot. Tämä kokonaisuus avautuu hetkessä flipboardilla. Elämä sujuu ja aikaa riittää moneen, kun tämä kokonaisuus rullaa ja toiminnot ovat tuttuja.
Yllättävän moni työpaikka elää kuitenkin puhelu- ja sähköpostiaikaa. Talo pakottaa käyttämään laitteita, jotka ovat kömpelöitä ja joiden valinnassa painaa lähinnä hinta ja tietohallinnon työn helppous. Omat sovellukset on usein kielletty. Tästä syntyy tehottomuutta, jonka aiheuttama tappio kansantaloudellemme pyörii taatusti miljardeissa euroissa. Lukemattomien suomalaisten työntekoa kuvaa parhaiten verbi ”puuhastella”. Vika ei ole tekijöissä vaan tekijöiden laitteissa. Eduskunnassa kännykät reistailevat ja koneiden käynnistämiseen saattaa kulua puolikin tuntia. Yhteydet pätkivät ja tuhottomasti aikaa kuluu odotteluun tai ongelmien setvimiseen.
Tämä nykyinen tapa tehdä työtä ei selvästikään toimi. Ongelmaa syventää se, että nykyisessä monimutkaisessa ja kiivaasti muuttuvassa maailmassa tietotyöläisen kohtaamat haasteet ovat joka päivä erilaisia. Rutiinit ovat hävinneet, koska maailma ei enää kulje tuttuja rutinoituneita polkuja. Tehokkain tapa vastata tähän olisi antaa jokaiselle työntekijälle tilaa ja vapautta tehdään työtään enemmän omalla harkinnalla. Monet säännöt estävät tämän. Lukemattomiin päätöksiin täytyy hakea lupa jostain ylempää, ja nämä lupapyynnöt halvaannuttavat esimiehet. Ei ihme, että niin moni suuri organisaatio on nykyisin polvillaan ja ymmällään pienempien tai ketterämpien kilpailijoidensa edessä.
Minä ymmärrän, että säännöistä ja kontrollista luopuminen on vaikeaa monelle perinteiselle johtajalle. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, kuinka hankalaa näyttää olevan saattaa työntekijöiden työkalut asianmukaiselle tolalle. Se kun olisi niin helppoa. Riittää kun antaa työntekijöiden itse valita omat kännykkänsä ja tietokoneensa ja sopeuttaa sitten yrityksen tietohallinto näihin ratkaisuihin. Vapauttamalla porukka hankkimaan ja käyttämään itse valitsemiaan tai omia laitteitaan tehokkuus loikkaa valovuosia eteenpäin ilman, että se maksaisi juuri lainkaan. Tuottavuuden kasvua ei otettaisi kenenkään selkänahasta vaan työnteko päinvastoin helpottuisi ja muuttuisi miellyttävämmäksi. Taantuma ei voi olla kovin syvä eikä kilpailu kovinkaan veristä niin kauan kuin työnantajilla on varaa olla vapauttamatta työntekijöitään tekemään työtään parhaalla mahdollisella tavalla parhailla käytettävissä olevilla välineillä.
(Kirjoittaja on ICT Standard Forum bloggaaja, kirjoitus on julkaistu aikaisemmin CIO.fi-sivulla)
Haluatko tietää lisää Bisnesteknologiamallista ja sen soveltamisesta käytännössä? Ota yhteyttä.