Elina Lepomäki
May 7, 2013

3D-tulostus on länsimaiden pelastus

Aikaisemmin ainoastaan teollisuudessa käytetyt 3D-tulostimet alkavat olla hintatasoltaan kuluttajillekin sopivia. Tulostatko huomenna netistä tilaamasi 3D-mallin avulla kotiisi uuden jakoavaimen tai eteisen tuolin?

Suurinvestoinnit tuotantoon ovat velkaongelmiensa kanssa painivissa länsimaissa passé. Energian ja raaka-aineiden hinnat voivat kallistua heikosta talouskasvusta huolimatta. Samalla inflaatio nousee jo rahan määrän lisääntymisen myötä. Vaikka se alkuun muulta kuulostaa, piilee tässä – ja kehittyneessä teknologiassa – länsimaisen elämäntavan pelastus.

1980-luvulla auto- ja avaruusteollisuus käyttivät 3D-tulostamista prototyyppien valmistamiseen ja testaukseen. Sittemmin tulostimet ovat oppineet käyttämään laajempaa raaka-aineiden kirjoa, ja tulostus on laajentunut lopullisten tuotteiden valmistukseen. Nyt alkavat 3D-tulostimet olla hinnaltaan kodinkoneiden tasolla ja siten kuluttajamarkkinoilla.

Voit tulostaa netistä tilaamasi 3D-mallin avulla kotiisi uuden jakoavaimen tai eteisen tuolin. Ei kuljetuksia, ei varastointia, ei odottamista. The Economist -lehti puhuu vallankumouksesta.

3D-tulostuksen pelätään kuitenkin olevan jälleen uusi niitti tekijänoikeuksien ja henkisen pääoman arkkuun. Itse näkisin tässä pikemminkin tietotyöläisen pelastuksen: nyt on loistava mahdollisuus tehdä design-osaamisesta ja suunnittelusta uudelleen kunnollinen elinkeino.

Teollinen muotoilu ja suunnittelu ovat olleet viime vuosikymmenet muutaman huippunimen ja valmistajan suuren volyymin kartelli. 3D-tulostuksen myötä avautuu pienillekin toimijoille mahdollisuus päästä markkinoille tarjoamaan kuluttajille vaihtoehtoja.

Suomen kaltaisella reunamarkkinalla ei esimerkiksi huonekaluissa ole viimeisen parin vuosikymmenen aikana juuri vaihtoehtoja tunnettu. Teollistuminen ja sarjatuotanto veivät ensin puuseppien ja pienten ammatinharjoittajien työpaikat, nyt ne tuodaan meille takaisin.

Suunnittelua tarvitaan, mutta yhtä lailla voi tulostuksen ympärille kehittyä myös oma palveluekosysteeminsä. Alhainen tulostinkustannus ja lähituotanto eivät tarkoita sitä, että kaikki tulostus kannattaa tehdä kotona. Vaikka jokaisella on kahvinkeitin, on espressoa usein mukava juoda katukahvilassa.

Suuryrityksillä on syytäkin olla hieman huolissaan, mutta teollisuuden rakennemuutoksissa niin on aina. Tekijänoikeudet ovat tässä vain yksi murhe. Tuotanto siirtyy takaisin länsimaihin, logistiikan merkitys supistuu, varastoja ei tarvita ja skaalaedut muuttavat muotoaan. Suurista pääomista ei ole enää vastaavaa hyötyä kuin ennen.

Kuluttaja ei voi olla kuin mielissään olkoonkin, ettei 3D-tulostus ensisijaisesti tulekaan kukkaroa helpottamaan. Tulostetun tuotteen yksikkökustannus on massatuotettua tuotetta suurempi sen verran kuin kuluttaja on nopeasta saatavuudesta tai yksilöllisyydestä valmis maksamaan.

Resurssinäkökulmasta tulostuksessa on monta hyvää puolta. On turha pelätä että ihmiset alkaisivat suoltaa muovitavaraa kuutiotolkulla kotisohvalta käsin. Tulostimen omistaja joutuu huolehtimaan koneen syömästä raaka-aineesta eikä hän hyödy sarjatuotannon tuomasta skaalaedusta. Jokainen väriprintterin kotiomistaja tietää kuinka paljon väri maksaa eikä taatusti huvikseen uusi värikasettia kerran kuussa.

Tulostimissa on trendikästä käyttää materiaalina jo kertaalleen käytettyä raaka-ainetta ja monessa tapauksessa tulostustekniikka käyttää kappaletta kohden vähemmän materiaalia kuin perinteinen valmistus.

Materiaalin tarve pienenee, kuljetuskustannukset jäävät pois, ja nettomääräisesti voi olla, että tuotteen elinkaaren aikainen energiankulutus supistuu. Tämä kaikki pelaa lähituotannon pussiin.

 

(Kirjoittaja on ICT Standard Forum bloggaaja, kirjoitus on julkaistu aikaisemmin CIO.fi-sivulla)

 

Ota yhteyttä Tietohallintomalli PDF

Haluatko tietää lisää Tietohallintomallista ja sen soveltamisesta käytännössä? Ota yhteyttä.