Hankintalaki ohjaa valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden hankintatyötä, mutta sillä on myös merkittäviä vaikutuksia asioihin, joita ei ensimmäisenä tule ajatelleeksi – muun muassa kokonaisarkkitehtuurin rakenteeseen.
Hankintalaki ohjaa valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden hankintatyötä. Lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolista kohtelua. Lailla on kuitenkin merkittäviä vaikutuksia moniin sellaisiin asioihin, joita ei välttämättä heti tule ajatelleeksi. Toistuvien nopeasyklisten kilpailutusten kautta laki ohjaa julkishallinnon organisaatiot askeleittain monitoimittaja-arkkitehtuurin käyttäjiksi. Hankintalaki siis ohjaa suoraan kokonaisarkkitehtuurin rakennetta.
Tietoteknisten arkkitehtuuri-haasteiden ratkaisuun on useita polkuja. Toisessa ääripäässä ovat organisaatiot, jotka ovat valinneet yhden ydintoimittajan mallin. He ovat tällä tavoin ulkoistaneet monet integraation karikot ja kokonaisarkkitehtuuriin liittyvät pulmat. Ongelmatonhan tämä ratkaisu ei ole, mutta hyötyjä sillä voi saavuttaa esimerkiksi käyttämällä valitun toimittajan (usein kaupan mukana tulevia) hallintajärjestelmiä ja valmiita integraatiorajapintoja ilman erillisiä integraatio-ohjelmistoja.
Toisessa ääripäässä ovat taas organisaatiot, jotka pyrkivät löytämään tehokkaimpia ratkaisuja kullakin osa-alueella ja jotka nopealla syklillä etsivät uusia toimittajia tehokkuuden nostamiseksi. Tällöin organisaatio hyväksyy monitoimittaja-arkkitehtuurin lisäkustannukset: kokonaisarkkitehtuurin hallintaan on panostettava erityisen paljon rahaa ja aikaa, integraatioratkaisut nostavat kokonaiskustannuksia ja arkkitehtuuriin on tuotava heterogeenisen teknologian vaatimia lisäkomponentteja. Ajatuksena on, että nämä lisäkustannukset voidaan kattaa tehokkaan kilpailutuksen kautta.
Lainsäätäjä on tässä tapauksessa tehnyt valinnan julkishallinnon ICT-organisaatioiden puolesta: yhden toimittajan malli ei ole toistuvien kilpailutusten ketjussa mahdollinen, joten pidemmällä aikavälillä siirrymme siis monitoimittaja-arkkitehtuuriin sen kaikkine sivuvaikutuksineen. Tämä on sinänsä mahdollinen valinta – mutta sen tuomat muutokset julkishallinnon ICT-osaamiseen ja teknologiavalintoihin näyttävät tuottavan runsaasti haasteita. Erityisesti arkkitehtuurivastuun siirtyminen yksikäsitteisesti ostajalle on varmasti pulmallista. Lisäksi muutoksen ymmärtäminen ja hyväksyminen vie aikaa sekä toimittajien että ostajien puolella.
(Kirjoittaja on ICT Standard Forum bloggaaja, kirjoitus on julkaistu aikaisemmin CIO.fi-sivulla)
Haluatko tietää lisää Bisnesteknologiamallista ja sen soveltamisesta käytännössä? Ota yhteyttä.