Antti Larsio
Apr 22, 2013

Hyödyt mukaan hankintalakiin

Himas-kohun innoittamana jäin pohtimaan miten Suomen tulevaisuuden kuvaa piirtävä konsulttiraportti olisi pitänyt kilpailuttaa.

Olisiko kriteereinä pitänyt olla tekijään liittyviä määreitä – tutkinnot, julkaisut, osallistuminen seminaareihin? Miten nämä pisteytetään? Vai olisiko kriteereinä ollut työn tekeminen – hinta per tunti, hinta per sivu, hinta per jokin muu? Vai sittenkin itse lopputulos – ja millä valintakriteereillä?

Hankintalaista puhutaan pyhänä itsestäänselvyytenä, ja se ohjaa julkisia hankintoja. Hankintalain yhtenä lähtökohtana on hankintaan vastaavien toimittajien tasapuolinen kohtelu. Tasapuolisuuden toivotaan ohjaavan reilumpaan kilpailuun ja kilpailun taas pitävän hinnat alhaisina. Kauniita ajatuksia ja tavoitteita.

Ollessani HUSin tietohallintojohtajana hankimme samoja asioita kalliimmalla kuin ollessani yksityissektorilla tietohallintojohtajana.

Molemmissa paikoissa kilpailutettiin hankinnat. Yksityisellä sektorilla on mahdollista neuvotella hinnoista, kun julkisella puolella hintaneuvotteluiden käynti on tarkasti määritelty, eikä ”viimeistä” hintaa ole mahdollista puristaa. Hankintalain säädökset estävät tämän.

Julkinen sektori joutuu siis ostamaan kalliimmalla, kun ei voi neuvotella viimeistä hintaa.

Hankintakriteereissä kummittelee myös käsite ”kokonaistaloudellinen”. Mitähän silläkin tarkoitetaan?

Kokemukseni perusteella, mitä milloinkin. Usein se tarkoittaa hankkivan yksikön kustannusten minimointia tarkasteltavalla aikavälillä. Kuinka paljon laskelmiin otetaan mukaan muita välillisiä kustannuksia tai muiden kustannusten alenemista, on laskelmien rakentajan omassa harkinnassa.

Näillä harkinnoilla hankkeiden ”kokonaistaloudellisuuden” tulokseksi voidaan saada lähes mitä vaan – tai paremminkin mitä vaan halutaan. Eikä siinä ole mitään juridisesti väärää, kuten useimmat turhat markkinaoikeusvalitukset osoittavat – hankintalaki antaa muodon, mutta sisältö on toinen juttu.

Usein hankkiva yksikkö ei ota laskelmiinsa mukaan koko organisaation laajuisia kustannusvaikutuksia. Tietotekniikkahankkeet lisäävät tietotekniikkaan käytettäviä menoja. Tietotekniikalla tavoitellaan kuitenkin toiminnallisia hyötyjä – hyötyjä, joiden positiiviset vaikutukset näkyvät muualla kuin tietotekniikkayksikössä. Siellä näkyvät vain kustannukset.

Julkisen sektorin hankearviointeihin olisi hienoa saada mukaan myös näiden hankkeiden vaikuttavuus. Vaikuttavuus kansalaisiin ja heidän elämäänsä. Julkisella puolella on käynnistymässä isoja hankkeita. Suosittelen hankkeiden hyötyjen kiihkotonta, realistista ja avointa arviointia.

Hankintalaki tulisi uudistaa siten, että julkinen sektori voisi nopeammin ja helpommin toteuttaa innovatiivisia ja toimintaa uudistavia hankkeita. Kannatan myös hankkivien yksiköiden harkintavallan kasvattamista.

Säädöksillä ei voi korvata omaa ajattelua, ja toiminnallisilla yksiköillä on kuitenkin se paras näkemys siitä, mitä tarvitaan.

 

(Kirjoittaja on ICT Standard Forum bloggaaja, kirjoitus on julkaistu aikaisemmin CIO.fi-sivulla)

Ota yhteyttä Tietohallintomalli PDF

Haluatko tietää lisää Tietohallintomallista ja sen soveltamisesta käytännössä? Ota yhteyttä.