Tekkiä ja tasa-arvoa

Ohjelmointia puuhataan vuodesta 2016 alkaen peruskouluun, kertoi opetusministeri marraskuussa. Hötkyilystä ei ole kyse, sillä opetussuunnitelmaa ei ole muutettu sitten vuoden 2004.

“Kaikista ei voi tulla koodareita”, on vasta-argumentti, jonka taso vastaa tietämättömyydestä johtuvaa neliraajajarrutusta. Ei kaikista tule myöskään kirjallisuuden tutkijoita, maantieteilijöitä tai ruotsinpuhujia.

Rails Girlsin Linda Liukkaan sanoin: “Kaikkien olisi hyvä ymmärtää edes hiukan teknologiaa, jotta he voisivat katsoa konepellin alle ja nähdä, miten homma toimii.”

Kirjoitan seuraavassa, miksi kannatan laajaa mahdollisuutta oppia teknologiaa jo peruskoulussa, vaikkei sen jälkeen koodaisi ikinä tavuakaan. Puhun tahallani koodaamisesta, vaikka erityisesti alakoulussa kyseeseen tulee ennemmin logiikan kuin varsinainen syntaksin opettelu.

Koodaaminen opettaa ongelmanratkaisua. “Ja sit se vaan tekee noin.”

Jokainen it-tuki on varmaan hämmentynyt siitä määrästä yhteydenottoja avuttomilta tietokoneen käyttäjiltä, jotka soittavat ensimmäisen errorin iskiessä pyytäen että “tuu nyt fiksaamaan”.

Käyttöjärjestelmät ja erityisesti eri alustoille optimoidut ohjelmat toimivat harvoin täysin moitteetta, mutta yhä useammin ongelma johtuu jostain käyttäjän tavasta käyttää konetta, jolle hän on itse sokea.

Se koskee varmasti välillä kaikkia meistä, ja ihmisläheiset käyttöliittymät tulevat nyt ja tulevaisuudessa vähintään puoleen matkaan vastaan.

Ero onkin siinä, lähteekö itse johdonmukaisesti ja itsevarmasti selvittämään ongelmaa, vai nostaako heti kädet pystyyn.

Koodaaminen opettaa syy-seuraus-suhteita. Kone, kuten tietokoneohjelma, tekee harvoin täysin “luovia” ratkaisuja tai varsinkaan kiusaa.

Kone ottaa syötteen ja antaa sille vasteen. Jos joku menee pieleen, vaste on eri kuin mitä odotettiin, mutta silloinkin kone on siirtynyt tilaan, joka on teoriassa ennakoitavissa.

Sen sijaan että huutaa “iik”, olisi ymmärrettävä, ettei koneen käyttäytyminen ole satunnaista. Päinvastoin, kone on ennustettavampi kuin ihminen.

Olenko minä tosiaan antanut sille sellaiset ohjeet, jotka vievät haluamaani lopputulokseen?

Koodaaminen opettaa tarkkuutta. Sillä mihin järjestykseen kirjaimet ja välimerkit kirjoittaa, on oikeasti merkitystä.

Jos pistät englannin esseessä pilkun väärään paikkaan, sitä ei todennäköisesti huomaa kuin englanninmaikkasi. Ja vaikka pilkunpaikka muuttaisi lauseen merkitystä, se harvoin tuhoaa koko tekstiä.

Sen sijaan huomaat kyllä, jos koodissasi on jäänyt sulku auki. Ohjelma ei nimittäin toimi lainkaan.

Nykyiset koodin- ja tekstinkäsittelyohjelmat antavat paljon anteeksi ja tulevaisuudessa yhä enemmän. Perusasia ei kuitenkaan muutu: koodia käsitellessään oppii tarkaksi ja selittelyn sijaan esittämään asian siten, kuin se on.

Teknologia on edellytys huippuosaamiselle. Paitsi että teknologian perusosaaminen antaa jokaiselle paremmat valmiudet selvitä missä tahansa tulevaisuuden työtehtävässä, on teknologian huippuosaamisen hankkiminen yhä vaikeampaa, jos oppimisen aloittaa vasta korkeakoulussa.

Vuosi toisensa jälkeen ihmetellään, miksi naisia on vähän teknologiayhtiöiden johtotehtävissä – tai ylimmässä johdossa yleensä.

Kaikki vanhemmuuteen liitettävät syyt huomioidenkin syy on karkeasti ottaen siinä, etteivät naiset kouluttaudu näille aloille – ja vielä olennaisempaa – hanki johtotehtävien edellyttämää työkokemusta, erityisesti yrittäjäkokemusta, kyseisiltä aloilta.

Teknologia on tasa-arvoa, kiintiöt eivät. Tasa-arvo-ongelma ei ole se, että itse kukin hakeutuu alalle, joka vastaa omaa mieltymystä ja kyvykkyyttä.

Tasa-arvo-ongelma on pikemmin se, että tosiasioista tehdään yhteiskunnallinen ongelma, jota kaiken lisäksi lähdetään ratkaisemaan väärästä päästä (suuryritysten hallitukset) ja positiivisen syrjinnän (kiintiöiden) keinoin.

Pikemmin lapsille tulisi tarjota erilaisia, stereotypiat ylittäviä vaihtoehtoja silloin, kun heillä on vielä koko elämä edessään. Ja tulosten kanssa pitäisi olla kärsivällinen.

Tyttöjen ja poikien osaamisen eriytyminen alkaa jo alakouluiässä. Pojat käyttävät, pelaavat ja kehittävät vapaa-ajallaan enemmän kuin tytöt, jotka panostavat puolestaan enemmän kouluun ja sosiaalisiin suhteisiin.

Tytöt luistelevat peruskoulun läpi pitkälti omalla mukavuusalueellaan kieliä opiskellen ja kirjoja lukien. Kympin tytöt suoriutuvat täysin pistein sarjassa, joka ei valitettavasti kuitenkaan jatku enää lukion jälkeen.

Seiskan poika on saattanut muutamassa vuodessa hankkia itselleen koulun ulkopuolella sellaista osaamista, joka takaa hänelle loistavan tulevaisuuden esimerkiksi pelinkehittäjänä.

Kovin moni lahjakkuus myös syrjäytyy, kun peruskoulu ei kerta kaikkiaan tarjoa mitään (sitä ei toki pari viikkotuntia tekniikkaakaan estä).

Peruskoulu voi korkeintaan antaa ensimmäisen syvällisemmän kosketuksen teknologiaan, oivaltamisen ja onnistumisen riemua.

Jos sekään ei riitä sytykkeeksi, niin sitä suuremmalla syyllä olisi naisten ja miesten alojen kategorinen eriytyminen nähtävä ominaisuutena, ei niinkään vikana.

Niille, jotka uskaltavat raja-aidat puolin ja toisin ylittää – eli rohkeudelle – on varmasti jatkossakin reilusti kysyntää.

Lopuksi. Ihan kaiken tässä maailmassa ei luonnollisesti pidä tapahtua perussuunnitelman muodollisessa hiekkalaatikossa.

Rails Girls kiertää maailmalla opettamassa ohjelmoinnin alkeita pelkästään tytöille ja naisille. Sitten meillä on sellaisia yksittäisiä sankareita kuin Ville Peltola, joka käy vapaaehtoispohjalta alakouluissa tutustuttamassa oppilaita tekniikan saloihin.

Verkon yli oppiminen on nykyisin uskomattoman vaivatonta ja lisäksi ilmaista. Sellaista tarjoaa esimerkiksi Code Academy.

Yhdysvalloissa järjestetään joulukuun alussa vuosittainen tietotekniikan opetusta ylistävä viikko. Ikäraja on kuudesta 106 vuoteen, mutta ensisijaisesti kampanja on suunnattu ala- ja yläkoululaisille oppilaille ja oppilaitoksille.

Viikkoa järjestää riippumaton ja voittoa tavoittelematon Computing in the core -järjestö, jonka taustalla on Googlen kaltaisia suuryrityksiä sekä koulutus- ja tutkimusalan järjestöjä kuten IEEE Computer Society ja muun muassa SAT-testejä järjestävä CollegeBoard.

 

(Kirjoittaja on ICT Standard Forum bloggaaja, kirjoitus on julkaistu aikaisemmin CIO.fi-sivulla).